Painonnousu ja lihavuusriski: BMI:n ja terveysvaikutusten ymmärtäminen

Laktaattidehydrogenaasi, joka tunnetaan yleisesti nimellä LDH, on entsyymi, jota esiintyy lähes kaikissa kehon kudoksissa, erityisen korkeina pitoisuuksina sydämessä, maksassa, lihaksissa, munuaisissa, keuhkoissa ja verisoluissa. Kun solut vaurioituvat tai tuhoutuvat, LDH vapautuu verenkiertoon, mikä tekee siitä hyödyllisen merkkiaineen kudosvaurion havaitsemisessa. LDH-tasoja mittaava verikoe auttaa terveydenhuollon ammattilaisia tunnistamaan ja seuraamaan erilaisia solu- tai kudosvaurioon liittyviä tiloja.

LDH-testi tilataan yleensä, kun henkilöllä on kudosvaurioon viittaavia oireita tai kun tunnettujen tilojen seurantaa tehdään. Yleisiä testauksen syitä ovat selittämätön väsymys, lihasheikkous, rintakipu, vatsakipu tai anemian merkit. Testi on myös arvokas hemolyyttisen anemian diagnosoinnissa ja seurannassa, jossa punasolut tuhoutuvat ennenaikaisesti, sekä tiettyjen syöpien, erityisesti lymfoomien ja leukemioiden, arvioinnissa. Lisäksi LDH-tasot voivat auttaa arvioimaan sellaisten tilojen vakavuutta kuin sydänkohtaukset, maksasairaudet ja lihassairaudet.

Normaalit LDH-tasot vaihtelevat yleensä noin 140:stä 280:een yksikköön litrassa, vaikka viitearvot voivat vaihdella hieman laboratorioiden välillä. Kohonneet LDH-tasot osoittavat kudosvauriota jossakin kehossa, mutta koska entsyymiä esiintyy niin monissa kudoksissa, pelkkä kohonnut taso ei voi paikantaa vaurion tarkkaa sijaintia tai syytä. Erittäin korkeat tasot voivat viitata tiloihin, kuten vakavaan anemiaan, laajaan kudosvaurioon, tiettyihin syöpiin, maksasairauteen, lihassairauksiin tai keuhko-ongelmiin. Kohtalaisesti kohonneet tasot voivat viitata lievempään kudosvaurioon tai kroonisiin tiloihin.

Kun LDH-tasot ovat epänormaalit, lisätutkimuksia tarvitaan yleensä kudosvaurion tietyn syyn ja sijainnin määrittämiseksi. Näihin voi kuulua LDH-isoentsyymitestejä, jotka tunnistavat, mikä viidestä LDH-tyypistä on koholla, mikä auttaa rajaamaan, mikä elin tai kudos on vaikuttunut. Muita täydentäviä testejä voivat olla maksatoimintakokeet, lihasentsyymitestit, täydelliset verenkuvalaskut tai kuvantamistutkimukset. LDH-testi on arvokkain, kun sitä tulkitaan yhdessä muiden laboratoriotulosten ja kliinisten löydösten kanssa, tarjoten tärkeää tietoa diagnoosin tekemiseen ja hoidon tehokkuuden seurantaan.