Miksi aamun kielen tarkastelu on tärkeää perinteisessä terveysarvioinnissa

Antinukleaariset vasta-aineet, yleisesti tunnettuina nimellä ANA, ovat immuunijärjestelmän tuottamia proteiineja, jotka virheellisesti hyökkäävät kehon omien solutumien kimppuun. Terveillä yksilöillä immuunijärjestelmä tuottaa vasta-aineita torjuakseen vieraita hyökkääjiä, kuten bakteereja ja viruksia. Tietyissä autoimmuunisairauksissa immuunijärjestelmä kuitenkin hämmentyy ja tuottaa vasta-aineita, jotka kohdistuvat kehon omiin kudoksiin. ANA-testi on verikoe, joka havaitsee näiden epänormaalien vasta-aineiden esiintymisen ja määrän verenkierrossa.

ANA-testiä käytetään ensisijaisesti autoimmuunisairauksien, erityisesti systeemisen lupus erythematosuksen, yleisesti kutsutun lupuksen, diagnosoimiseen. Tämä testi voi myös auttaa tunnistamaan muita autoimmuunisairauksia, kuten Sjögrenin oireyhtymää, nivelreumaa, sklerodermiaa, sekakudossairautta, polymyosiittia ja autoimmuunihepatiitin. Terveydenhuollon ammattilaiset tilaavat tyypillisesti ANA-testin, kun potilailla on autoimmuunisairautta viittaavia oireita, kuten jatkuvaa väsymystä, nivelkipua ja turvotusta, ihottumaa, selittämätöntä kuumetta, lihaskipua tai selittämätöntä painonlaskua. Testi voidaan tilata myös, jos muut laboratoriotulokset viittaavat autoimmuunisairauden mahdollisuuteen.

ANA-testi suoritetaan käyttämällä tavallista verinäytettä, joka otetaan laskimosta, yleensä käsivarresta. Testiä varten ei tarvita erityistä valmistautumista, ja potilaat voivat syödä ja juoda normaalisti. Verinäyte lähetetään laboratorioon, jossa laboratoriohenkilökunta tutkii sen antinukleaaristen vasta-aineiden esiintymisen varalta. Tulokset raportoidaan tyypillisesti kahdella tavalla: positiivisena tai negatiivisena, ja jos positiivinen, tiitterinä, joka osoittaa läsnä olevien vasta-aineiden pitoisuuden. Tiitteri ilmaistaan suhdelukuna, kuten 1:40 tai 1:160, ja korkeammat luvut osoittavat suurempia vasta-aineiden pitoisuuksia.

On tärkeää ymmärtää, että positiivinen ANA-testi ei automaattisesti tarkoita, että henkilöllä on autoimmuunisairaus. Matalia ANA-tasoja voidaan löytää terveiltä yksilöiltä, erityisesti vanhemmilta aikuisilta ja naisilta. Lisäksi tietyt lääkkeet, infektiot ja muut sairaudet voivat aiheuttaa positiivisia ANA-tuloksia. Toisaalta joillakin autoimmuunisairauksista kärsivillä ihmisillä voi olla negatiivisia ANA-testejä, erityisesti sairauden varhaisessa vaiheessa. Siksi terveydenhuollon ammattilaiset tulkitsevat ANA-tulokset yhdessä kliinisten oireiden, fyysisen tutkimuksen löydösten ja muiden laboratoriotestien kanssa tehdäkseen tarkan diagnoosin. Jos ANA-testi on positiivinen, voidaan tilata lisää spesifisiä vasta-ainetestejä auttamaan tunnistamaan, mikä autoimmuunisairaus saattaa olla kyseessä.