Ebola-epidemia: Korkein matkustusvaroitus annettu tuhansien kuolemien jälkeen

Laboratoriotutkimuksilla on keskeinen rooli erilaisten terveystilojen diagnosoinnissa ja seurannassa, mukaan lukien maksaan vaikuttavat sairaudet. Yksi tärkeä maksan toimintaa arvioiva tutkimus on alkalisen fosfataasin mittaus, joka lyhennetään yleisesti ALP:ksi. Tämä entsyymi löytyy koko kehosta, erityisesti suurina pitoisuuksina maksassa, luissa, munuaisissa ja ruoansulatusjärjestelmässä. Kun alkalista fosfataasia sisältävät solut vaurioituvat tai niiden aktiivisuus lisääntyy, tämän entsyymin kohonneet tasot voivat ilmaantua verenkiertoon, mikä tekee siitä arvokkaan merkkiaineen tiettyjen sairauksien havaitsemisessa.

Alkalisen fosfataasin tutkimus tilataan tyypillisesti osana laajaa aineenvaihduntapaneelia tai maksan toimintakokeiden paneelia. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat pyytää tätä tutkimusta, kun potilaalla ilmenee maksasairautta viittaavia oireita, kuten keltaisuutta, vatsakipua, pahoinvointia tai väsymystä. Lisäksi tutkimus voi auttaa seuraamaan luustosairauksia, sillä ALP-tasot nousevat usein, kun luusolut muodostavat aktiivisesti uutta kudosta. Tutkimus vaatii yksinkertaisen verinäytteen, joka yleensä otetaan käsivarren laskimosta, ja potilaita voidaan pyytää paastoamaan useita tunteja ennen tutkimusta tarkkujen tulosten varmistamiseksi.

Normaalit alkalisen fosfataasin tasot vaihtelevat iän, sukupuolen ja veriryhmän mukaan. Lapsilla ja nuorilla on tyypillisesti korkeammat ALP-tasot kuin aikuisilla, koska heidän luunsa kasvavat edelleen. Raskaana olevilla naisilla on myös luonnollisesti kohonneet tasot istukan ALP-tuotannon vuoksi. Aikuisilla normaalialueet ovat yleensä 30–120 yksikköä litrassa, vaikka viitearvot voivat vaihdella hieman laboratorioiden välillä. Normaalialueen ulkopuoliset tulokset eivät välttämättä tarkoita sairautta, mutta ne edellyttävät lisätutkimuksia taustalla olevan syyn selvittämiseksi.

Kohonneet alkalisen fosfataasin tasot voivat viitata erilaisiin maksaan tai luihin vaikuttaviin tiloihin. Maksaan liittyviä syitä ovat sappitietukkeumat, hepatiitti, maksakirroosi tai maksasyöpä. Luihin liittyviä syitä voivat olla Pagetin tauti, luunmurtumat tai luusyöpä. Tietyt lääkkeet ja D-vitamiinin puutos voivat myös nostaa ALP-tasoja. Sitä vastoin matalat alkalisen fosfataasin tasot ovat harvinaisempia, mutta voivat esiintyä tiloissa, kuten aliravitsemuksessa, sinkin puutoksessa tai tietyissä perinnöllisissä sairauksissa. Kun ALP-tasot ovat poikkeavia, lääkärit tilaavat usein lisätutkimuksia kohonneisuudesta vastuussa olevan tietyn elimen tai kudoksen paikantamiseksi ja asianmukaisen hoidon määrittämiseksi.